Rypistyneen paperin suoristus

Olen huono säilyttämään papereita, ne rypistyvät usein. Yhdessä välissä muutin melko usein ja osa tavaroista oli muuttolaatikoissa jonkin aikaa. Siellä paperit menivät entistä enemmän ruttuun kun kaivelin laatikoiden pohjalta tavaroita. Nämäkin oli tarkoituksena kehystää ja laittaa seinälle, mutta mietin että saako niitä enää suoriksi. Päätin koittaa suoristamista silitysraudalla. 

Kostutin kaksi liinaa nihkeäksi ja laitoin paperin niiden väliin. Silitin raudan pienimmällä lämmöllä ja paperit suoristuivat nätisti.

Erilainen elämä

Nuorempana haaveilin kaikenlaisesta maailmanpelastustyöstä, mutta kasvaessani tajusin että ne ovat todella suuria haaveita, eivätkä resurssini ole riittäneet lähteä esimerkiksi kehitysmaihin auttamaan. Täällä kotimaassa tein jonkin aikaa vapaaehtoistyötä, mutta nyt on aika keksiä jotakin uutta ja tähän elämäntyyliin sopivaa. Olen alkanut löytää oman paikkani maailmassa ja tajunnut vihdoin mitä haluan elämälläni tehdä. Tavoitteenani on elää omavaraista elämää. Olen viimeiset kaksi vuotta sitä miettinyt ja se tuntuu entistä enemmän oikealta elämäntavalta minulle. Innostus on luultavasti lähtenyt zombielokuvista ja -sarjoista, sekä Tanskalainen maajussi -ohjelmasta. Vaikka en mitään zombi-invaasiota tai maailmanloppua odotakaan, idea täydellisestä omavaraisuudesta ja riippumattomuus valtiosta on kiehtova. Yksi syy innostukseen on myös se, että en pidä nykyajan yhteiskuntamallia kestävänä. Nytkään en siis mieti maailmanloppuskenaarioita, vaan olen sitä mieltä, että nyky-yhteiskunnan pitäisi ottaa enemmän mallia menneistä ajoista. Ihmiset ovat vieraantuneita luonnosta ja esim. ruoan alkuperästä. Kaikki on nykyään kytköksissä kaikkeen, ja jos yksi osa ei toimi, kaikki on sekaisin. Olen myös monesti ollut sitä mieltä, että olen syntynyt väärään aikakauteen. En pidä teknologiariippuvaisesta maailmasta, vaan olen monesti kadehtinut 1800-luvun elämäntapaa. Myönnän toki että moni asia nykypäivänä on helpompaa ja parempaa kuin tuolloin, mutta yhdistettynä sopivasti vanhaa ja uutta elämä olisi mielessäni täydellistä. Juuri tähän siis haluan pyrkiä omavaraisuudella. 
 Minulla on suuri oikeudenhalu, enkä pidä monestakaan järjestelystä tässä maailmassa. Omavarainen elämäntapa tarjoaa mahdollisuuden tuottaa itse kaiken, ilman kuljetuksista, pakkauksista tms koituvaa luonnon ylikuormitusta. Se siis parantaa myös omantunnontuskani ja voin pienentää hiilijalanjälkeäni. Ehkä sitä voi myös kutsua eräänlaiseksi kapinaksi yhteiskuntaa vastaan. Haluan olla esimerkki luontoa säästävästä elämäntavasta.

Maatilalla asuessa mahdollisuuksia on paljon; voin kasvattaa helposti omat ruokani, vaikuttaa luontoon ja auttaa eläimiä, ihmisiä toivottavasti myös jossain vaiheessa, kunhan keksin sopivan tavan. Meille tulee lähdevesi, joten emme ole riippuvaisia kunnan vesiverkostosta. Tilan kaivo on täytetty,  mutta haluaisin sen taas käyttöön jos jostain syystä lähdevettä ei enää joskus pysty käyttää. Aurinkopaneelit olisivat myös ihanteellinen ratkaisu, sillä sähköä tilalla tarvitsee paljon. Mieheni ei ole luomuviljelijä, mutta yritän käännyttää häntä parhaani mukaan. Työtä tulee olemaan entistä enemmän, mutta uskon että se palkitaan. Ainakin sisäisellä rauhalla jos ei muulla.

  

Riukuaita

Haaveilin kauan omasta, aidosta riukuaidasta. Viime talvena menin mieheni mukana sitten metsätöihin ja keräsin pieniä puita. Se oli hyvää kuntoilua ja mielikin lepäsi luonnon helmassa. Riukuja olisi pitänyt olla paljon enemmän, pääsin vasta puoleenväliin sitä matkaa jonka halusin aidata. Tänä talvena täytyy kaataa lisää puita. En aio kyllä kuoria riukuja enää, siihen meni tuhottomasti aikaa. Saavat kuoriutua ihan itsestään. 

Tolppien maahan upotettavia päitä poltin jonkin verran, jotta lahoaminen hidastuisi. Riukuja oli aluksi vaikea saada sopivaan kulmaan, mutta olen ihan tyytyväinen lopputulokseen.
Kokeilin aluksi perinteistä sitomistyyliä, missä n. metrin mittainen kuusi laitetaan likoamaan ja halkaistaan keskeltä kun se on pehmennyt. Noh, kuuset eivät olleet tarpeeksi kauaa liossa eivätkä menneet helposti kahtia, joten sidoin riu'ut naruilla. Pitää koittaa uudestaan kun kevät sen sallii. Nauloja tms en halua käyttää.

Tee-itse-liitutaulu

Olen haaveillut liitutaulusta kauan ja löysin ohjeen miten saa tehtyä sen helposti itse. Meillä on vanhoja uuninpeltejä vaikka kuinka paljon, jotka eivät mahdu nykyiseen uuniin, joten tein taulun sellaisesta. Pesin sen niin hyvin kun pystyin ja maalasin sen huonekalumaalin ja saumauslaastin sekoituksella. Saumauslaastia laitoin 1/3 maalista. Helppoa kuin mikä. Ja kaiken lisäksi sain magneettitaulun samalla. Jos haluaa pelkän liitutaulun voi maalata vaikka vanerin palan tai tarjottimen pohjan.

Ompelua

Pienen tauon jälkeen ehdin taas kirjoittaa, varsinkin kun kipeänä makaan sängyssä. Sain synttärilahjaksi ompelukoneen! Ei tarvitse kiikuttaa enää äidin ompelukonetta sadan kilometrin päästä edestakaisin, koska äitikin tarvitsee konetta usein. Istuin suuren osan päivästä koneen ääressä kun tein vanhoista paidoista sisustustyynyjä ja kummitytölle prinsessamekon.

Myöhemmin tein auton selkänojaan säilytystaskuja.
 

Esiliinan olen tehnyt aiemmin vanhasta miesten kauluspaidasta.  

 

  

Pussukan tein pyykkipoikia varten, koska puisia pyykkipoikia ei voi jättää ulos ilman että ne menevät pilalle.

  

Minulla ei ole mitään valmiita kaavoja joita käytän, teen kaiken päästäni ja kokeilemalla/mittailemalla. Käytän yleensä vanhat vaatteet, verhot tms hyväkseni ompelussa, koska uudet kankaat maksavat älyttömästi. Myyn vaatteita kirpputoreilla ja vien kierrätyspisteeseen, mutta silti niitä tuntuu olevan mahdottomat määrät nurkissa, joten mielestäni on hyvä käyttää niitä myös näin.

Tilan esittelyä

Ajattelin kirjoittaa tähän väliin pienen esittelyn tilastamme.

Talo on rakennettu vuonna 1857, mutta tarinan mukaan vanha savupirtti on siirretty muutaman sadan metrin päästä tämän talon paikalle jo aiemmin, ja on vieläkin osa tätä nykyistä taloa. Sen saa tietää ehkä vasta sitten jos talo joskus puretaan, mikä toivottavasti ei ole ajankohtaista vielä pitkään aikaan. 

Tilamme tuotantosuunta on lihakarjatalous, eli meillä on tällä hetkellä nautakarjaa vähän päälle 80kpl, joka sisältää emolehmät, sonnit ja vasikat. Lampaita on 20kpl, ne ovat vähän kuin minun lemmikkejäni. Sikoja on n.100kpl, määrä vaihtelee satasen molemmin puolin koko ajan. 
Lampaat ja naudat saavat olla kesän ja syksyn laitumella, talvella taas sisällä ja pihatossa. Osa lehmistä pääsee talvellakin ulos, mutta helpointa on pitää tiineenä olevat sisällä, jotta poikimiset sujuisivat paremmin. 

 

Lisäksi meillä on pupu, koira, muutama kana ja yksi kukko sekä neljä kissaa.
Kaikki saavat olla kesän pihalla, talvella kaikki muut joutuvat sisälle paitsi kissat. Ne saavat tulla ja mennä kuinka haluavat ja pääsevät navettaan lämmittelemään tarpeen tullen. Ainoana poikkeuksena on uusi pentumme, joka saa olla välillä sisällä.

 

Mieheni hoitaa pääasiassa traktorilla hoidettavat työt, minun vastuullani ovat lemmikkieläimet ja lampaat. Auttelen toki muissakin hommissa, työhän täältä ei ikinä lopu.

Remontoimme tupaa, sikalaa ja hallia samalla kun laitamme pihaa kuntoon. Täällä oppii kyllä kärsivällisyyttä kun aika ja raha on rajallista, ja ymmärtää ettei kaikkea ole pakko saada heti. Suurimpia remonttikohteita ovat tällä hetkellä kylpyhuone, tuvan panelointi ja tapetointi sekä halli. Haluamme remontoida talon kunnioittamalla vanhaa perintöä, mutta silti tuomalla oman näkemyksemme esille. Taloa on remontoitu viimeksi 1990-luvun alussa, joten on jo aikakin päivittää joitakin asioita. Vaikka vanhoissa hirsitaloissa on omat ongelmansa, on tämä silti ihana paikka asua.

Positiivinen, negatiivinen

 Nyt kun talo on kerrankin tyhjä ja hiljainen, yritän saada tämän hetkiset ajatukset kirjoitettua. Olen aina ollut rauhaa rakastava ja yrittänyt ajatella kaikista ihmisistä ja asioista hyvää. Siksi haluan pitää tämän bloginkin sellaisena, jossa keskityn positiivisiin asioihin. Tällä hetkellä on kuitenkin pakko purkaa mieltä edes pintapuolisesti. 

Kaikki on ollut jotenkin niin negatiivista; mieliala, sää, ympärillä olevat ihmiset, uutiset ym. On ollut vaikeaa pysyä hyvällä tuulella kun tuntuu että joka puolelta tulee vain negatiivisia asioita. Remonttikaan ei ole edistynyt mihinkään suuntaan ja kaikki asiat vain kasaantuvat. Siivoan joka päivä ja silti koko ajan on kamala kaaos. Tuntuu, että olen itsekin jotenkin ollut turtunut tässä muutaman viikon ajan, eikä mikään ole huvittanut. Eilen saatiin taas onneksi siivottua vähän pihaa, jos vaikka sitä lunta tulisi jossain vaiheessa. Työkalutkin oli kiva saada pois maasta ennenkuin lumi ne olisi peittänyt...

 

Tältä keittiön pitäisi näyttää. 

 

Tältä se näyttää tällä hetkellä.

Joulu lähestyy jo, mutta en jaksa stressata. Verhot ovat odottaneet melkein viikon ajan silitystä ja pahvilaatikossa ovat kaikki joulukoristeet. Noh, puoli voittoa on jo se, että ne on saatu yläkerrasta tupaan. 

Pitää yrittää keskittyä kaikkeen hyvään ja vältellä ihmisiä jotka saavat huonolle tuulelle. Päivän piristeitä ovat ystävät ja rakkaat, alle 3v. kummityttö ja elukat. Pari päivää maassa ollut lumikin piristi, toivottavasti sitä tulisi pian lisää jotta ulkonakin olisi mukava olla.

Kävin vanhempieni ja siskoni kanssa Tallinnassa. Pieni irtiotto arjesta.

 Siskon koira oli "koulutettavana". Tältä näytti tunnin jälkeen kun koirat olivat olleet kahdestaan. Mutta ei se mitään, lisää koulutusta vain...
 

 Pakkanen teki ihania kuvioita ulkorakennuksen ikkunaan.