Erilainen elämä

Nuorempana haaveilin kaikenlaisesta maailmanpelastustyöstä, mutta kasvaessani tajusin että ne ovat todella suuria haaveita, eivätkä resurssini ole riittäneet lähteä esimerkiksi kehitysmaihin auttamaan. Täällä kotimaassa tein jonkin aikaa vapaaehtoistyötä, mutta nyt on aika keksiä jotakin uutta ja tähän elämäntyyliin sopivaa. Olen alkanut löytää oman paikkani maailmassa ja tajunnut vihdoin mitä haluan elämälläni tehdä. Tavoitteenani on elää omavaraista elämää. Olen viimeiset kaksi vuotta sitä miettinyt ja se tuntuu entistä enemmän oikealta elämäntavalta minulle. Innostus on luultavasti lähtenyt zombielokuvista ja -sarjoista, sekä Tanskalainen maajussi -ohjelmasta. Vaikka en mitään zombi-invaasiota tai maailmanloppua odotakaan, idea täydellisestä omavaraisuudesta ja riippumattomuus valtiosta on kiehtova. Yksi syy innostukseen on myös se, että en pidä nykyajan yhteiskuntamallia kestävänä. Nytkään en siis mieti maailmanloppuskenaarioita, vaan olen sitä mieltä, että nyky-yhteiskunnan pitäisi ottaa enemmän mallia menneistä ajoista. Ihmiset ovat vieraantuneita luonnosta ja esim. ruoan alkuperästä. Kaikki on nykyään kytköksissä kaikkeen, ja jos yksi osa ei toimi, kaikki on sekaisin. Olen myös monesti ollut sitä mieltä, että olen syntynyt väärään aikakauteen. En pidä teknologiariippuvaisesta maailmasta, vaan olen monesti kadehtinut 1800-luvun elämäntapaa. Myönnän toki että moni asia nykypäivänä on helpompaa ja parempaa kuin tuolloin, mutta yhdistettynä sopivasti vanhaa ja uutta elämä olisi mielessäni täydellistä. Juuri tähän siis haluan pyrkiä omavaraisuudella. 
 Minulla on suuri oikeudenhalu, enkä pidä monestakaan järjestelystä tässä maailmassa. Omavarainen elämäntapa tarjoaa mahdollisuuden tuottaa itse kaiken, ilman kuljetuksista, pakkauksista tms koituvaa luonnon ylikuormitusta. Se siis parantaa myös omantunnontuskani ja voin pienentää hiilijalanjälkeäni. Ehkä sitä voi myös kutsua eräänlaiseksi kapinaksi yhteiskuntaa vastaan. Haluan olla esimerkki luontoa säästävästä elämäntavasta.

Maatilalla asuessa mahdollisuuksia on paljon; voin kasvattaa helposti omat ruokani, vaikuttaa luontoon ja auttaa eläimiä, ihmisiä toivottavasti myös jossain vaiheessa, kunhan keksin sopivan tavan. Meille tulee lähdevesi, joten emme ole riippuvaisia kunnan vesiverkostosta. Tilan kaivo on täytetty,  mutta haluaisin sen taas käyttöön jos jostain syystä lähdevettä ei enää joskus pysty käyttää. Aurinkopaneelit olisivat myös ihanteellinen ratkaisu, sillä sähköä tilalla tarvitsee paljon. Mieheni ei ole luomuviljelijä, mutta yritän käännyttää häntä parhaani mukaan. Työtä tulee olemaan entistä enemmän, mutta uskon että se palkitaan. Ainakin sisäisellä rauhalla jos ei muulla.