Uusia asukkaita

Kesän mittaan kävi niin, että meille tuli kolme uutta asukasta. Lähes 20 vuoden haaveet kävivät viimein toteen ja tontilla pyörii nyt kaksi shetlanninponia ja islanninhevonen! Ponit tulivat ensin, ajattelin etten ota vielä muita, mutta koska issikka oli ollut 13 vuotta ponien kanssa ja tarvitsi myös kodin, en voinut kieltäytyä. Oma ratsu tuli sitten siinä samalla. Issikka ei myöskään rotuna ollut sitä mitä mielessäni oli, olin ajatellut hommaavani suomenhevosen tai muun työhevosrodun jolla saisi tehdä töitä. Mutta en valita, sellaisen ehtii hankkia myöhemmin. Issikka on aivan ihana luonteeltaan ja ponit myös vaikka niillä onkin oma tahtonsa aina välillä.

 

Kuvia eläimistä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuvausta

Kuvia parilta viime kesältä. Muutama kuva on hieman huonolaatuinen, mutta kyllä niistä jotenkin selvää saa.

Kettu tuijotteli kanoja aamukuudelta kunnes kisuli ajoi sen tiehensä. Kyllä oli naurussa pidättelemistä kun kissa juoksi ketun perässä.

Erilainen elämä

Nuorempana haaveilin kaikenlaisesta maailmanpelastustyöstä, mutta kasvaessani tajusin että ne ovat todella suuria haaveita, eivätkä resurssini ole riittäneet lähteä esimerkiksi kehitysmaihin auttamaan. Täällä kotimaassa tein jonkin aikaa vapaaehtoistyötä, mutta nyt on aika keksiä jotakin uutta ja tähän elämäntyyliin sopivaa. Olen alkanut löytää oman paikkani maailmassa ja tajunnut vihdoin mitä haluan elämälläni tehdä. Tavoitteenani on elää omavaraista elämää. Olen viimeiset kaksi vuotta sitä miettinyt ja se tuntuu entistä enemmän oikealta elämäntavalta minulle. Innostus on luultavasti lähtenyt zombielokuvista ja -sarjoista, sekä Tanskalainen maajussi -ohjelmasta. Vaikka en mitään zombi-invaasiota tai maailmanloppua odotakaan, idea täydellisestä omavaraisuudesta ja riippumattomuus valtiosta on kiehtova. Yksi syy innostukseen on myös se, että en pidä nykyajan yhteiskuntamallia kestävänä. Nytkään en siis mieti maailmanloppuskenaarioita, vaan olen sitä mieltä, että nyky-yhteiskunnan pitäisi ottaa enemmän mallia menneistä ajoista. Ihmiset ovat vieraantuneita luonnosta ja esim. ruoan alkuperästä. Kaikki on nykyään kytköksissä kaikkeen, ja jos yksi osa ei toimi, kaikki on sekaisin. Olen myös monesti ollut sitä mieltä, että olen syntynyt väärään aikakauteen. En pidä teknologiariippuvaisesta maailmasta, vaan olen monesti kadehtinut 1800-luvun elämäntapaa. Myönnän toki että moni asia nykypäivänä on helpompaa ja parempaa kuin tuolloin, mutta yhdistettynä sopivasti vanhaa ja uutta elämä olisi mielessäni täydellistä. Juuri tähän siis haluan pyrkiä omavaraisuudella. 
 Minulla on suuri oikeudenhalu, enkä pidä monestakaan järjestelystä tässä maailmassa. Omavarainen elämäntapa tarjoaa mahdollisuuden tuottaa itse kaiken, ilman kuljetuksista, pakkauksista tms koituvaa luonnon ylikuormitusta. Se siis parantaa myös omantunnontuskani ja voin pienentää hiilijalanjälkeäni. Ehkä sitä voi myös kutsua eräänlaiseksi kapinaksi yhteiskuntaa vastaan. Haluan olla esimerkki luontoa säästävästä elämäntavasta.

Maatilalla asuessa mahdollisuuksia on paljon; voin kasvattaa helposti omat ruokani, vaikuttaa luontoon ja auttaa eläimiä, ihmisiä toivottavasti myös jossain vaiheessa, kunhan keksin sopivan tavan. Meille tulee lähdevesi, joten emme ole riippuvaisia kunnan vesiverkostosta. Tilan kaivo on täytetty,  mutta haluaisin sen taas käyttöön jos jostain syystä lähdevettä ei enää joskus pysty käyttää. Aurinkopaneelit olisivat myös ihanteellinen ratkaisu, sillä sähköä tilalla tarvitsee paljon. Mieheni ei ole luomuviljelijä, mutta yritän käännyttää häntä parhaani mukaan. Työtä tulee olemaan entistä enemmän, mutta uskon että se palkitaan. Ainakin sisäisellä rauhalla jos ei muulla.

  

Tilan esittelyä

Ajattelin kirjoittaa tähän väliin pienen esittelyn tilastamme.

Talo on rakennettu vuonna 1857, mutta tarinan mukaan vanha savupirtti on siirretty muutaman sadan metrin päästä tämän talon paikalle jo aiemmin, ja on vieläkin osa tätä nykyistä taloa. Sen saa tietää ehkä vasta sitten jos talo joskus puretaan, mikä toivottavasti ei ole ajankohtaista vielä pitkään aikaan. 

Tilamme tuotantosuunta on lihakarjatalous, eli meillä on tällä hetkellä nautakarjaa vähän päälle 80kpl, joka sisältää emolehmät, sonnit ja vasikat. Lampaita on 20kpl, ne ovat vähän kuin minun lemmikkejäni. Sikoja on n.100kpl, määrä vaihtelee satasen molemmin puolin koko ajan. 
Lampaat ja naudat saavat olla kesän ja syksyn laitumella, talvella taas sisällä ja pihatossa. Osa lehmistä pääsee talvellakin ulos, mutta helpointa on pitää tiineenä olevat sisällä, jotta poikimiset sujuisivat paremmin. 

 

Lisäksi meillä on pupu, koira, muutama kana ja yksi kukko sekä neljä kissaa.
Kaikki saavat olla kesän pihalla, talvella kaikki muut joutuvat sisälle paitsi kissat. Ne saavat tulla ja mennä kuinka haluavat ja pääsevät navettaan lämmittelemään tarpeen tullen. Ainoana poikkeuksena on uusi pentumme, joka saa olla välillä sisällä.

 

Mieheni hoitaa pääasiassa traktorilla hoidettavat työt, minun vastuullani ovat lemmikkieläimet ja lampaat. Auttelen toki muissakin hommissa, työhän täältä ei ikinä lopu.

Remontoimme tupaa, sikalaa ja hallia samalla kun laitamme pihaa kuntoon. Täällä oppii kyllä kärsivällisyyttä kun aika ja raha on rajallista, ja ymmärtää ettei kaikkea ole pakko saada heti. Suurimpia remonttikohteita ovat tällä hetkellä kylpyhuone, tuvan panelointi ja tapetointi sekä halli. Haluamme remontoida talon kunnioittamalla vanhaa perintöä, mutta silti tuomalla oman näkemyksemme esille. Taloa on remontoitu viimeksi 1990-luvun alussa, joten on jo aikakin päivittää joitakin asioita. Vaikka vanhoissa hirsitaloissa on omat ongelmansa, on tämä silti ihana paikka asua.

Positiivinen, negatiivinen

 Nyt kun talo on kerrankin tyhjä ja hiljainen, yritän saada tämän hetkiset ajatukset kirjoitettua. Olen aina ollut rauhaa rakastava ja yrittänyt ajatella kaikista ihmisistä ja asioista hyvää. Siksi haluan pitää tämän bloginkin sellaisena, jossa keskityn positiivisiin asioihin. Tällä hetkellä on kuitenkin pakko purkaa mieltä edes pintapuolisesti. 

Kaikki on ollut jotenkin niin negatiivista; mieliala, sää, ympärillä olevat ihmiset, uutiset ym. On ollut vaikeaa pysyä hyvällä tuulella kun tuntuu että joka puolelta tulee vain negatiivisia asioita. Remonttikaan ei ole edistynyt mihinkään suuntaan ja kaikki asiat vain kasaantuvat. Siivoan joka päivä ja silti koko ajan on kamala kaaos. Tuntuu, että olen itsekin jotenkin ollut turtunut tässä muutaman viikon ajan, eikä mikään ole huvittanut. Eilen saatiin taas onneksi siivottua vähän pihaa, jos vaikka sitä lunta tulisi jossain vaiheessa. Työkalutkin oli kiva saada pois maasta ennenkuin lumi ne olisi peittänyt...

 

Tältä keittiön pitäisi näyttää. 

 

Tältä se näyttää tällä hetkellä.

Joulu lähestyy jo, mutta en jaksa stressata. Verhot ovat odottaneet melkein viikon ajan silitystä ja pahvilaatikossa ovat kaikki joulukoristeet. Noh, puoli voittoa on jo se, että ne on saatu yläkerrasta tupaan. 

Pitää yrittää keskittyä kaikkeen hyvään ja vältellä ihmisiä jotka saavat huonolle tuulelle. Päivän piristeitä ovat ystävät ja rakkaat, alle 3v. kummityttö ja elukat. Pari päivää maassa ollut lumikin piristi, toivottavasti sitä tulisi pian lisää jotta ulkonakin olisi mukava olla.

Kävin vanhempieni ja siskoni kanssa Tallinnassa. Pieni irtiotto arjesta.

 Siskon koira oli "koulutettavana". Tältä näytti tunnin jälkeen kun koirat olivat olleet kahdestaan. Mutta ei se mitään, lisää koulutusta vain...
 

 Pakkanen teki ihania kuvioita ulkorakennuksen ikkunaan.
 

 

Järjestystä, kiitos!

Pientä remonttia elämälle...
Viikko- ja ruokasuunnitelmat jotka aiemmin tein, eivät olleet tarpeeksi kattavia. Tarvitsen jonkinlaisen rutiinin tämän kaaoksen keskelle, joten tein lisää listoja ja parantelin vanhoja. Kulutin niiden tekoon muutaman illan, mutta se helpotti suunnattomasti ja pääsin eroon kamalasta muistilappujen viidakosta. 

Siivousaikataulu jakaa siivouksen jokaiselle päivälle, joten yhtenä päivänä viikossa ei tarvitse siivota koko taloa, kuten ennen tein. Pääsäännöksi olen ottanut, että tavarat laitetaan heti omille paikoilleen, eikä niitä liikutella edes takaisin pöydältä toiselle montaa viikkoa. Sitten huomataan, että esim. keittiön pöytä on täynnä kaikkea mikä ei edes kuulu keittiöön. 
Alla olevasta linkistä näkee aikataulun pohjan. Päivittäin tehtävät työt voivat olla esim: pöytien ja tasojen pyyhintä, tiskikoneen tyhjäys ja täyttö, yhden pyykkikoneellisen pesu ja tavaroiden paikoilleen laittaminen. Maanantaina tehtävät työt päivittäisten töiden lisäksi: keittiön siivous, jääkaapin ruokien tarkistus(päiväykset), mikron pesu, roskien vienti, lattioiden pesu ja pyykkien viikkaus kaappiin. Tällä tyylillä kun täyttää listan ja laittaa joka päivälle eri huoneen ja eri työt, siivouksen luulisi muuttuvan pikkuhiljaa rutiininomaiseksi (ainakin toivottavasti), ja on ehkä helpompi aloittaa siivous.

Siivousaikataulu

Meillä oli yläkerrassa vanha arkkupakastin, joka alkoi vetelemään viimeisiään. Ostimme kaappipakastimen, joka on paljon parempi ratkaisu. Ruoat eivät hautaudu pohjalle, vaan kaikelle on oma lokerikkonsa. Pakastimen vaihdossa oli hyvä käydä ruoat läpi ja listata ne ylös, joten päiväykset on helppo katsoa listasta eivätkä ruoat mene vanhaksi.

Pakastin








Tässä on muita listoja:
Päivittäiset tehtävät
Tärkeät tapahtumat 
Yhteystiedot
Lääkärikäynnit 
Laskujen maksut 

Ajatuksena on ostaa magneettiteippiä ja tehdä sanoista magneetteja, jotta paperia ei menisi niin hirveästi hukkaan listoissa. Saisi käyttää aina samaa listaa pohjana. Varsinkin Laskujen maksut -listassa se toimisi hyvin. Laitan siitä kuvaa sitten kun saan sen tehtyä. 


                                Tässä vielä lehmistä syksyinen kuva

Eläinten elämää

Kiirettä on pitänyt taas vaihteeksi. Ollaan siivottu hallia, pihaa ja taloa, ja heitetty kaikki turhat tavarat pois. Rautaromuunkin lähti kiitettävästi tavaraa. Hommia kyllä piisaa vielä, en pysty sanomaan että piha on siisti, koska joka paikka on täynnä heinää ja puutarhalle en ole ehtinyt tehdä yhtään mitään. No, kaikki aikanaan. Pääasia on, että jotain on saatu tehtyä.

Meille tuli tänään kaksi uutta asukasta, kissanpennut Kerttu ja Mustikka. Kerttu ei piitannut muutosta mitään, mutta Mustikka on arempi ja pysyttelee ainakin vielä omissa oloissaan. 

Kerttu on heti menossa mukana, istuskelee koneen näppäimistön päällä ja jahtaa hiirtä näytöllä Mustikan katsellessa lampaita ikkunasta. 

  Karitsat kasvavat hyvää vauhtia ja meidän "paimenkoira" on uimassa heti kun vettä vähän jossain näkyy. Pieniä possuja on syntynyt viikon sisällä ja yksi vasikka päätti tulla muutama yö sitten tähän elämään täysikuun valaistessa sen ensiaskeleet. Touhua täällä piisaa niin eläimillä kuin meillä ihmisilläkin.