Riukuaita

Haaveilin kauan omasta, aidosta riukuaidasta. Viime talvena menin mieheni mukana sitten metsätöihin ja keräsin pieniä puita. Se oli hyvää kuntoilua ja mielikin lepäsi luonnon helmassa. Riukuja olisi pitänyt olla paljon enemmän, pääsin vasta puoleenväliin sitä matkaa jonka halusin aidata. Tänä talvena täytyy kaataa lisää puita. En aio kyllä kuoria riukuja enää, siihen meni tuhottomasti aikaa. Saavat kuoriutua ihan itsestään. 

Tolppien maahan upotettavia päitä poltin jonkin verran, jotta lahoaminen hidastuisi. Riukuja oli aluksi vaikea saada sopivaan kulmaan, mutta olen ihan tyytyväinen lopputulokseen.
Kokeilin aluksi perinteistä sitomistyyliä, missä n. metrin mittainen kuusi laitetaan likoamaan ja halkaistaan keskeltä kun se on pehmennyt. Noh, kuuset eivät olleet tarpeeksi kauaa liossa eivätkä menneet helposti kahtia, joten sidoin riu'ut naruilla. Pitää koittaa uudestaan kun kevät sen sallii. Nauloja tms en halua käyttää.