Erilainen elämä

Nuorempana haaveilin kaikenlaisesta maailmanpelastustyöstä, mutta kasvaessani tajusin että ne ovat todella suuria haaveita, eivätkä resurssini ole riittäneet lähteä esimerkiksi kehitysmaihin auttamaan. Täällä kotimaassa tein jonkin aikaa vapaaehtoistyötä, mutta nyt on aika keksiä jotakin uutta ja tähän elämäntyyliin sopivaa. Olen alkanut löytää oman paikkani maailmassa ja tajunnut vihdoin mitä haluan elämälläni tehdä. Tavoitteenani on elää omavaraista elämää. Olen viimeiset kaksi vuotta sitä miettinyt ja se tuntuu entistä enemmän oikealta elämäntavalta minulle. Innostus on luultavasti lähtenyt zombielokuvista ja -sarjoista, sekä Tanskalainen maajussi -ohjelmasta. Vaikka en mitään zombi-invaasiota tai maailmanloppua odotakaan, idea täydellisestä omavaraisuudesta ja riippumattomuus valtiosta on kiehtova. Yksi syy innostukseen on myös se, että en pidä nykyajan yhteiskuntamallia kestävänä. Nytkään en siis mieti maailmanloppuskenaarioita, vaan olen sitä mieltä, että nyky-yhteiskunnan pitäisi ottaa enemmän mallia menneistä ajoista. Ihmiset ovat vieraantuneita luonnosta ja esim. ruoan alkuperästä. Kaikki on nykyään kytköksissä kaikkeen, ja jos yksi osa ei toimi, kaikki on sekaisin. Olen myös monesti ollut sitä mieltä, että olen syntynyt väärään aikakauteen. En pidä teknologiariippuvaisesta maailmasta, vaan olen monesti kadehtinut 1800-luvun elämäntapaa. Myönnän toki että moni asia nykypäivänä on helpompaa ja parempaa kuin tuolloin, mutta yhdistettynä sopivasti vanhaa ja uutta elämä olisi mielessäni täydellistä. Juuri tähän siis haluan pyrkiä omavaraisuudella. 
 Minulla on suuri oikeudenhalu, enkä pidä monestakaan järjestelystä tässä maailmassa. Omavarainen elämäntapa tarjoaa mahdollisuuden tuottaa itse kaiken, ilman kuljetuksista, pakkauksista tms koituvaa luonnon ylikuormitusta. Se siis parantaa myös omantunnontuskani ja voin pienentää hiilijalanjälkeäni. Ehkä sitä voi myös kutsua eräänlaiseksi kapinaksi yhteiskuntaa vastaan. Haluan olla esimerkki luontoa säästävästä elämäntavasta.

Maatilalla asuessa mahdollisuuksia on paljon; voin kasvattaa helposti omat ruokani, vaikuttaa luontoon ja auttaa eläimiä, ihmisiä toivottavasti myös jossain vaiheessa, kunhan keksin sopivan tavan. Meille tulee lähdevesi, joten emme ole riippuvaisia kunnan vesiverkostosta. Tilan kaivo on täytetty,  mutta haluaisin sen taas käyttöön jos jostain syystä lähdevettä ei enää joskus pysty käyttää. Aurinkopaneelit olisivat myös ihanteellinen ratkaisu, sillä sähköä tilalla tarvitsee paljon. Mieheni ei ole luomuviljelijä, mutta yritän käännyttää häntä parhaani mukaan. Työtä tulee olemaan entistä enemmän, mutta uskon että se palkitaan. Ainakin sisäisellä rauhalla jos ei muulla.

  

Tilan esittelyä

Ajattelin kirjoittaa tähän väliin pienen esittelyn tilastamme.

Talo on rakennettu vuonna 1857, mutta tarinan mukaan vanha savupirtti on siirretty muutaman sadan metrin päästä tämän talon paikalle jo aiemmin, ja on vieläkin osa tätä nykyistä taloa. Sen saa tietää ehkä vasta sitten jos talo joskus puretaan, mikä toivottavasti ei ole ajankohtaista vielä pitkään aikaan. 

Tilamme tuotantosuunta on lihakarjatalous, eli meillä on tällä hetkellä nautakarjaa vähän päälle 80kpl, joka sisältää emolehmät, sonnit ja vasikat. Lampaita on 20kpl, ne ovat vähän kuin minun lemmikkejäni. Sikoja on n.100kpl, määrä vaihtelee satasen molemmin puolin koko ajan. 
Lampaat ja naudat saavat olla kesän ja syksyn laitumella, talvella taas sisällä ja pihatossa. Osa lehmistä pääsee talvellakin ulos, mutta helpointa on pitää tiineenä olevat sisällä, jotta poikimiset sujuisivat paremmin. 

 

Lisäksi meillä on pupu, koira, muutama kana ja yksi kukko sekä neljä kissaa.
Kaikki saavat olla kesän pihalla, talvella kaikki muut joutuvat sisälle paitsi kissat. Ne saavat tulla ja mennä kuinka haluavat ja pääsevät navettaan lämmittelemään tarpeen tullen. Ainoana poikkeuksena on uusi pentumme, joka saa olla välillä sisällä.

 

Mieheni hoitaa pääasiassa traktorilla hoidettavat työt, minun vastuullani ovat lemmikkieläimet ja lampaat. Auttelen toki muissakin hommissa, työhän täältä ei ikinä lopu.

Remontoimme tupaa, sikalaa ja hallia samalla kun laitamme pihaa kuntoon. Täällä oppii kyllä kärsivällisyyttä kun aika ja raha on rajallista, ja ymmärtää ettei kaikkea ole pakko saada heti. Suurimpia remonttikohteita ovat tällä hetkellä kylpyhuone, tuvan panelointi ja tapetointi sekä halli. Haluamme remontoida talon kunnioittamalla vanhaa perintöä, mutta silti tuomalla oman näkemyksemme esille. Taloa on remontoitu viimeksi 1990-luvun alussa, joten on jo aikakin päivittää joitakin asioita. Vaikka vanhoissa hirsitaloissa on omat ongelmansa, on tämä silti ihana paikka asua.

Myrkkyjä?

Lehdet ja netti ovat tulvillaan artikkeleita myrkyistä, joiden ympäröiminä ihmiset elävät päivittäin. Ruoka, kosmetiikka, muovi, alumiini, ilmansaasteet... Listaa voisi jatkaa loputtomiin, ja myrkyt lisääntyvät koko ajan ilman, että sitä huomaamme. 

Ennen en kiinnittänyt sen suurempaa huomiota elintapoihini ja valintoihini. Ostin aina sen mitä halusin ja söin mitä teki mieli, ajattelematta sen enempää miten ja missä tuote on valmistettu tai mitä se sisältää. Ajatusmaailmani on muuttunut tässä viiden vuoden sisällä melkeinpä ääripäästä toiseen. Se johtuu luultavasti tiedon ja kiinnostuksen lisääntymisestä, iän karttumisesta ja painon noususta. Myös taloudellinen tilanne ja halu elää pitkään ja terveenä ovat vaikuttaneet.
Olen päättänyt hylätä osan myrkkyjä sisältävistä tuotteista elämästäni. Kaikista ei pääse eroon tässä elinympäristössä, mutta haluan periaatteen vuoksi yrittää eroon edes osasta. Se tulee olemaan hankalaa, tai ainakin aikaa vievää, enkä osaa sanoa palkitseeko se millään muulla tavalla kuin että tiedän mitä ruokani sisältää. Tähän mennessä olen vaihtanut muoviset pullot ja purkit lasisiin, en säilö ruokia enää muoviin. Jogurtit, valmisruoat, murot ja limsat olen jättänyt kaupan hyllyyn jo jonkin aikaa sokerin, lisäaineiden ja hiilihappojen takia. Kasvikset ja perunat kasvatan itse ilman keinotekoisia lannoitteita ja loput ostan luomuna kaupasta.

Hintoja vertailemalla voi säästää muutaman euron. Mehuja juon harvemmin, yleensä vain silloin kun olen flunssassa ja silloinkin mehut ovat itsetehtyjä. Meillä on mehulinko jolla teen hedelmistä mehua, marjoista teen yleensä mehumaijalla. Näin ei tarvitse ostaa kaupan mehuja joissa on lisättyä sokeria ja lisäaineita. 

Säilykepurkit ovat uusin juttu, joiden käytön haluan lopettaa. Ennen tarkistin purkit lommojen varalta, koska ruokiin saattoi liueta myrkkyjä vaurioituneesta kohdasta. Nykyään sanotaan, että ruokiin on liuennut silti myrkkyjä vaikkei lommoja olisikaan. Ruokakomerossamme on säilykeruokia, mutta käytän niitä harvoin. Ne ovat enemmänkin varalla jos tarvitsee tehdä yhtäkkiä ruokaa suuremmalle porukalle. Tomaattikastikkeen valmistan nykyään kokonaisista tomaateista ja jos haluan ananasta, ostan kokonaisen. Ylijäävät ainekset säilön lasipurkkiin, kuivaan tai pakastan.
Tilaukseen lähti juuri mylly jolla saa tehdä itse leipä- ja puurojauhot. Näin vitamiinit säilyvät paremmin kun käyttää juuri jauhettua viljaa. Kaupan jauhoissa ei ole jäljellä kuin hiilarit. 

Kosmetiikka on vielä hieman auki, en ole ehtinyt tutustua siihen asiaan kunnolla. Meikkiä käytän harvoin, koska maatilalla se on todella epäkäytännöllistä kun hikoilet puolet työajasta. Kauppaan mennessä en meikkaa myöskään, koska joudun illalla taas tekemään töitä. Saippuat ovat hajusteettomia ja allergialiiton hyväksymiä migreenin ja herkän ihoni vuoksi. Ihonkuorintaan käytän yleensä vain hunajaa ja kaurahiutaleita.

Toivottavasti pienet teot kasvavat suuremmiksi.