Remonttia ja siivousta

Tulokset talomme vaurioista tulivat ja oli pieniä määriä kosteusvaurioon viittaavaa mikrobikasvustoa. Kasvusto ei kuitenkaan ollut aktiivinen, mikä käsitykseni mukaan tarkoittaisi sitä, että se ei tällä hetkellä ole leviämässä. Asiantuntija tulee ensi viikolla katsomaan tilannetta, joten silloin toivottavasti selviää kuinka laaja remontti tulee olemaan. Se hyvä puoli on, että talo on korjattavissa (jos jostain ei löydy lisää yllätyksiä). Pieni taakka lähti harteilta, vaikka vielä ei pysty olla täysin huoletta.

Laitoimme ruokakomeron viime vuonna uusiksi, revimme vanhat levyt irti seinistä ja laitoimme uudet tilalle. Seinät olivat täynnä pieniä nauloja joita ei meinannut saada irti. Kattokin piti tehdä uusiksi, sieltä repsotti ties mitä. 

Tältä komero näyttää nykyään. Teimme hyllyt oman metsän puista. 
Keittiössä on vain neljä kaappia ja ne ovat täynnä astioita, joten komero on tarpeen. Se on myös viileämpi kuin muut huoneet, talvella suorastaan kylmä, joten ruoat säilyvät hyvin ja valmiit ruoat saa sinne jäähtymään.

 Komeron alla on kellari, joka ei ole ollut käytössä ainakaan kymmeneen vuoteen. Tyhjäsin sen vanhoista romuista ja seuraavaksi sinne pitäisi tehdä hyllyt ja säilytyspaikka perunoille.

 

Remontti, yllätykset ja HOME

Ehdimme paneloimaan tuvasta yhden seinän, kun homma piti keskeyttää, koska samaan aikaan remontoitavasta kylpyhuoneesta löytyi hometta. Yllätys. Saunan ja suihkun väliin oli jätetty hirsiseinä laattojen alle... 
Terveystarkastaja kävi mittailemassa sisälämpötiloja ja pintakosteutta, mutta eipä niillä näe pintaa syvemmälle. Lämpökarkauksia oli tuvassa ja kylmimmässä nurkassa oli -3 astetta. En muista paljonko pihalla oli silloin pakkasta. Kosteutta oli tottakai kylppärissä. Nyt hommat eivät etene mihinkään suuntaan kun odotellaan tuloksia, että onko homelaji kuinka vaarallinen. Mielessä on käynyt monen monta kertaa, että joudumme laittaa oven lopullisesti lukkoon ja jättää kaikki tavarat sisälle. Aina kehotetaan ajattelemaan positiivisesti, niin siinä olisi se positiivista että ei ainakaan olisi turhaa tavaraa sen jälkeen.
Olemme katselleet uusia talopaketteja, tonttipaikkaa uudelle talolle ymym. MUTTA kun ei huvittaisi asua uudessa talossa ja milläs se edes maksettaisiin? Haluamme mieheni kanssa molemmat asua hirsitalossa ja vaikka uusi talo rakennettaisiinkin hirrestä, se olisi silti uusi. Olen itse asunut täysin uudessa omakotitalossa ja täytyy myöntää että siinä on tiettyä luksusta; lattialämmitys, jatkuva kuuma vesi jne. Silti siinä ei ole vanhan talon tunnelmaa eikä historiaa. Pidän siitä, että tässä talossa on moni asunut ennen meitä ja elänyt sellaista elämää mistä olen itse aina haaveillut. Arvostan vanhaa perinnettä, käsityönä tehtyä uniikkia taloa ja siksi toivon että tämä talo olisi remontoitavissa.

Odotellaan kärsimättömänä...

Metsässä

Metsässä on tullut vietettyä jonkin verran aikaa päivisin, kun ollaan harvennettu ja kaadettu myynti- ja käyttöpuuta. Lautaa tarvitsee joka paikkaan kun pitää korjata aitauksia ja rakennuksia, sekä rakentaa uutta. Polttopuuta tarvitsee koko ajan, koska myymme sitä ja lämmitämme talon ja sikalan sillä.

 

Olen kerännyt taas riukuja aitaa varten. Ne odottavat kasalla maan sulamista.

Myyntipuut alkavat olla valmiina, enää omat polttopuut odottavat pienimistä. Siinä onkin vielä tekemistä kun kaksi latoa pitää täyttää.

Minikasvihuone

Alkaa olla taas se aika vuodesta kun saa laittaa kasvit ikkunalaudalle itämään. Näin jossain cd-koteloista tehdyn minikasvihuoneen ja halusin tehdä sellaisen itselleni. Keräsin vanhat cd:t joita ei ole moneen vuoteen kuunneltu ja purin kotelot.  Käytin pikaliimaa kokoamiseen. Muovi piti leikata rälläkällä, se oli sen verran kovaa. Ohjetta ei sen kummemmin ollut, katsoin mallia ja kokeilin ennen kuin liimasin sen kasaan. Cd-levyt aion kierrättää myös jotenkin, en vain vielä ole keksinyt kuinka.
 Kun alkaa olla lämpimämpää, kasvit saa totuttaa ulkoilmaan minikasvihuoneessa.

Kuvausta

Kuvia parilta viime kesältä. Muutama kuva on hieman huonolaatuinen, mutta kyllä niistä jotenkin selvää saa.

Kettu tuijotteli kanoja aamukuudelta kunnes kisuli ajoi sen tiehensä. Kyllä oli naurussa pidättelemistä kun kissa juoksi ketun perässä.

Rypistyneen paperin suoristus

Olen huono säilyttämään papereita, ne rypistyvät usein. Yhdessä välissä muutin melko usein ja osa tavaroista oli muuttolaatikoissa jonkin aikaa. Siellä paperit menivät entistä enemmän ruttuun kun kaivelin laatikoiden pohjalta tavaroita. Nämäkin oli tarkoituksena kehystää ja laittaa seinälle, mutta mietin että saako niitä enää suoriksi. Päätin koittaa suoristamista silitysraudalla. 

Kostutin kaksi liinaa nihkeäksi ja laitoin paperin niiden väliin. Silitin raudan pienimmällä lämmöllä ja paperit suoristuivat nätisti.

Erilainen elämä

Nuorempana haaveilin kaikenlaisesta maailmanpelastustyöstä, mutta kasvaessani tajusin että ne ovat todella suuria haaveita, eivätkä resurssini ole riittäneet lähteä esimerkiksi kehitysmaihin auttamaan. Täällä kotimaassa tein jonkin aikaa vapaaehtoistyötä, mutta nyt on aika keksiä jotakin uutta ja tähän elämäntyyliin sopivaa. Olen alkanut löytää oman paikkani maailmassa ja tajunnut vihdoin mitä haluan elämälläni tehdä. Tavoitteenani on elää omavaraista elämää. Olen viimeiset kaksi vuotta sitä miettinyt ja se tuntuu entistä enemmän oikealta elämäntavalta minulle. Innostus on luultavasti lähtenyt zombielokuvista ja -sarjoista, sekä Tanskalainen maajussi -ohjelmasta. Vaikka en mitään zombi-invaasiota tai maailmanloppua odotakaan, idea täydellisestä omavaraisuudesta ja riippumattomuus valtiosta on kiehtova. Yksi syy innostukseen on myös se, että en pidä nykyajan yhteiskuntamallia kestävänä. Nytkään en siis mieti maailmanloppuskenaarioita, vaan olen sitä mieltä, että nyky-yhteiskunnan pitäisi ottaa enemmän mallia menneistä ajoista. Ihmiset ovat vieraantuneita luonnosta ja esim. ruoan alkuperästä. Kaikki on nykyään kytköksissä kaikkeen, ja jos yksi osa ei toimi, kaikki on sekaisin. Olen myös monesti ollut sitä mieltä, että olen syntynyt väärään aikakauteen. En pidä teknologiariippuvaisesta maailmasta, vaan olen monesti kadehtinut 1800-luvun elämäntapaa. Myönnän toki että moni asia nykypäivänä on helpompaa ja parempaa kuin tuolloin, mutta yhdistettynä sopivasti vanhaa ja uutta elämä olisi mielessäni täydellistä. Juuri tähän siis haluan pyrkiä omavaraisuudella. 
 Minulla on suuri oikeudenhalu, enkä pidä monestakaan järjestelystä tässä maailmassa. Omavarainen elämäntapa tarjoaa mahdollisuuden tuottaa itse kaiken, ilman kuljetuksista, pakkauksista tms koituvaa luonnon ylikuormitusta. Se siis parantaa myös omantunnontuskani ja voin pienentää hiilijalanjälkeäni. Ehkä sitä voi myös kutsua eräänlaiseksi kapinaksi yhteiskuntaa vastaan. Haluan olla esimerkki luontoa säästävästä elämäntavasta.

Maatilalla asuessa mahdollisuuksia on paljon; voin kasvattaa helposti omat ruokani, vaikuttaa luontoon ja auttaa eläimiä, ihmisiä toivottavasti myös jossain vaiheessa, kunhan keksin sopivan tavan. Meille tulee lähdevesi, joten emme ole riippuvaisia kunnan vesiverkostosta. Tilan kaivo on täytetty,  mutta haluaisin sen taas käyttöön jos jostain syystä lähdevettä ei enää joskus pysty käyttää. Aurinkopaneelit olisivat myös ihanteellinen ratkaisu, sillä sähköä tilalla tarvitsee paljon. Mieheni ei ole luomuviljelijä, mutta yritän käännyttää häntä parhaani mukaan. Työtä tulee olemaan entistä enemmän, mutta uskon että se palkitaan. Ainakin sisäisellä rauhalla jos ei muulla.